Ensimmäiset päivät Lontoossa ja kuinka avata ulko-ovi

Ensimmäisenä aamuna selattuani noin puoli tuntia bussiaikatauluja ja lopulta keksittyäni moneltako lähimmälle pysäkille tulee bussi, kohtasin ongelman. En pääse ovesta ulos. Ei toiminut samalla tavalla kuin Suomen lukot käännä ja paina kahvasta ja kappas olet ulkona. Ehei, täällä se ei ole niin yksinkertaista, täällä pitää käyttää avainta, joka näyttää ennemminkin aitan, kuin ulko-oven avaimelta. Eikä siinä vielä kaikki, ovi on kosteuden takia vääntynyt, joten sitä täytyy myös työntää samalla kun kääntää avainta että sen saa auki.

Mutta olisipa kaikki näin yksinkertaista, vaan ei. Tuskailin ensimmäisen kerran ulko-ovella valehtelematta viisi minuuttia ennen kuin sain sen auki ja saman verran tullessani takaisin. Epätoivo iski, voiko olla jotenkin niin surkea, ettei saa tavallista ulko-ovea edes auki? Taisteltua tieni ulos riemuitsen, olen ulkona ja osaan kävellä bussipysäkille. Kohtaan seuraavan ongelman. Missä suojatiet, mistä suomalainen, joka odottaa vihreän valon syttymistä ennen kuin ylittää tien vaikka autoista ei olisi havaintoakaan, pääsee tien yli paikasta, jossa ei ole edes suojateitä. Ongelma ratkaistu; pyöri edestakaisin tietä ja odota kymmenien autojen menevän ohitsesi ja sen jälkeen juokse! Päästyäni bussiin, muutaman pysäkin jälkeen viereeni istui vanhempi herrasmies, joka bussin tyhjentyessä hetken päästä siirtyi toiselle puolelle bussia ja sanoi ”Nothing personal, but I like more sitting on the other side of the bus”. Teki mieli vastata että ei hätää, ymmärrän hyvin kuinka kiusallista on istua tuntemattoman vieressä, olen Suomesta!

Haasteista selvinneenä sain kuitenkin hankittua sim-kortin puhelimeen, kuntosalijäsenyyden ja onnistuneesti löysin myös koululleni ilman eksymisiä. Ja kaiken lisäksi selvisi, että en ollut syypää avaimen toimimattomuuteen, sillä avain on teetetty alkuperäisestä ja vertailtuamme serkkuni kanssa niitä (asun siis hänen luonaan Chislehurstissa) huomasimme teetetyssä olevan huomattavasti pienemmät väkäset kuin alkuperäisessä, joten oven avaamiseen saa jatkossakin käyttää viidestä kymmeneen minuuttia, huolimatta kuka ovea yrittää sillä avaimella avata. Huomasin myös muuten tänään salitreeniä tehdessä, kuinka tehokkaasti ja nopeasti täällä sen saa tehtyä. Salilla on aivan yhtä kylmä kuin taloissakin, joten tauot sarjojen välissä jäivät mahdollisimman lyhyiksi, ihan vain sen takia että pysyisi lämpimänä! Tällä kertaa noin tunnin kestävän treeni tiivistyikin 45 minuuttiin ja saliselfietä ottaessa pari otosta oli aivan tarpeeksi siinä viileydessä ja niissäkään ei näköjään hymyilyttänyt, heh..!