Dominikaaninen Tasavalta

Istuin matkamme viimeisenä iltana ravintolapöydän ääressä ja tarjoilija kaataa kuppiini kahvia. (Pakko kehaista, parasta kahvia jota tähän mennessä olen koskaan juonut, ei ollenkaan kitkerää niin kuin Suomessa. Ja ei, en usko sen johtuvan auringonlaskusta ja lomatunnelmasta, sillä kotiinkin kuljetettujen pakkausten kahvi maistuu edelleen yhtä hyvälle.)

Haikein tunnelmin ajattelin kulunutta lomaa, joka oli ollut kaikin puolin ihana mutta samalla niin ristiriitainen. Ison All Inclusive -hotellin tunnelma on kaikkea muuta kuin aito, mutta toisaalta sen jo tiesin matkalle lähtiessäni. Loman parasta antia eivät olleet upeat allasalueet hyvinpukeutuneineen hotellityöntekijöineen, vaan rähjäiset talot, kottikärryjä työntävä pikkupoika ja kaatopaikka, jonka ohittaessa pidäteltiin hengitystä. Sillä sellaista elämä oikeasti Puerto Platassa on.

Harmittelen myös, että ulos kirjautuessa pyydettiin palautteessa kertomaan mukavimman työntekijän nimi. Tajuan että en tiedä yhtäkään. Ainoastaan retkioppaamme Mannyn, joka oli vesiputous-seikkailullamme, mutta hän ei ole hotellilla töissä. Kun tarjoilija edelleen kaataa kahvia, vilkaisen vaivihkaa hänen nimensä. Hetkeä myöhemmin olen unohtanut sen.

Vaikka persoonaton All Inclusive -lomailu ei ehkä omaan makuuni ole paras mahdollinen lomailutapa, voin vannoa että loma oli silti ikimuistoinen! Koko viikon aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittari näytti lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Rusketushan ei minuun kovin helposti tartu, vaan ihoni muuttuu lähinnä punaiseksi, joten suojakertoimet olivat kovat sana koko matkan ajan.

Pitkään nukuttujen aamujen lisäksi kävimme muutamalla päiväreissulla, ensimmäinen Dominikaanisen Tasavallan koillisosaan Samanaan, jossa ihastelimme sinne tulleita valaita sekä Bacardisaareen valkoista hiekkaa. Toisen reissun teimme Puerto Platan läheisyyteen, vesiputouksille. Retki kulki nimellä ”Extreme Mega Adventure” ja täytyy myöntää että sitä se kyllä omalla kohdallani oli! En ole eläessäni hypännyt laituria korkeammalta veteen ja siellä tämä tyttö sitten hyppi lähes kymmenen metrin korkuisilta vesiputouksilta alas.. Voin ylpeästi sanoa ylittäneeni itseni.